Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti olla tänään Porin jazzeilla SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa. Päästökauppakeskustelun siirtyminen viimeiselle valiokuntaviikolle muutti kuitenkin suunnitelmat. Harmitti, semminkin kun tyttäreni lauloi samoilla lavoilla. Lisäksi olisin mielelläni kuullut Jutta Urpilaisen debyytin puoluejohtajatentissä.
Kuten media kiinnitti huomiota, pääministeri käytti aika kovaa kieltä sanoessaan Urpilaisen ehdotusta ALV-alen perumisesta "typeräksi". On totta, ettei Urpilainen ole antanut ymmärtää olevansa se laatikon terävin veitsi, mitä viime aikojen aloitteisiin tulee. Etenkin ehdotus päivähoitomaksujen poistamisesta oli ajattelematon, sillä se hyödyttäisi lähinnä vain hyvätuloisia: ainakin meidän kokoomuslaisten sosiaalista omaatuntoa tuollainen kirvelisi. Kuitenkin, ollakseni rehellinen, luulen että Urpilainen sai myös annoksellisen sukupuolisakkoa, blondikertoimen kanssa. Tuskin yhtäkään Heinäluoman tai Tuomiojan esitystä olisi kuitattu typeräksi, oli se sitten kuinka typerä tahansa. Tuollainen piikki on varattu yksinomaan vaaleille naisille?
Pitäisikö minun ehdottaa, että vaalea Sirkka keksisi Tuhmeliini-Matille tänä iltana siitä jonkinlaisen rangaistuksen?
Istun paraikaa europarlamentin teollisuusvaliokunnan kokouksessa, jossa olemme juuri käsitelleet päästökauppadirektiiviä. Parlamentin puheenvuorojen jälkeen komission edustaja piti puheen, joka laajasti ällistytti valiokunnan jäseniä. Virkamies vetosi kovin sanoin, että parlamentti tuntisi vastuunsa eikä vesittäisi komission päästökauppaesitystä. Hän myös muistutti neuvoston hyväksyneen komission esityksen perusrakenteen, ja varoitti meitä siksi kajoamasta rakenteeseen. Puhe selvästi herätti huomiota, se oli hermostunut yhdistelmä pelottelua ja manipulaatiota.
Se oli myös osin tilattu puhe. Parlamentin raportööri Doyle, joka heijastelee suhteellisen tyylipuhtaasti komission linjaa, meni sen jälkeen heti sanomaan komission edustajalle, että olisi kyllä ollut ihan sopivaa mainita epäsopivien ehdotusten tekijä ihan nimeltä, ja viittasi minuun. (Lue lisää: Korholalta päästökauppaan isoja muutoksia.)
Olisin toivonut saavani kommenttimahdollisuuden, mutta sellaista ei komission jälkeen valitettavasti saa: olisi ollut kohtuullista muistuttaa siitä, että me olemme kansan valitsemia edustajia ja meillä on oikeus panna vaikka koko direktiivi uusiksi.
Virkamies sitä paitsi lupasi liikoja neuvoston kannasta. Juuri eilen Reuters julkaisi uutisen, jonka mukaan Saksan talousministeri on todennut komission esityksen johtavan konkursseihin. Hän totesi esityksen vakavasti epäonnistuneeksi. Hän vaati merkittäviä parannuksia ilmastopakettiin julkilausumassa seminaarissa, jossa hallituksen teollisuuden edustajat kohtasivat.
Edustin ryhmämme kantaa omassa puheenvuorossani. Totesin, että yksimielisyys vallitsee itse päästövähennyksistä: olemme sitoutuneet 20 prosentin vähennykseen, ja 30 prosentin jos muut lähtevät mukaan. Sen pitäisi olla tärkeintä.
On siis kysymys vähennysmetodista. Siihen emme ole tyytyväisiä. Huutokauppa on vahingollinen ympäristössä, jossa ilmastotoimet ovat yksipuolisia tai eivät ole ainakaan yhteismitallisia. Se aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia, jotka eivät millään lailla edesauta vähennystavoitteen saavuttamisessa. Miksi siis riskeeraisimme teollisuutemme kilpailukyvyn kun itse päästövähennys ei sitä välttämättä edellytä? Me esitämme tilalle metodiksi benchmarkia.
Komissio on vastustanut kilpailulle erityisesti altistuvien alojen nimeämistä ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta vuonna 2009. Se haluaa jättää kaiken avoimeksi perustellen, että muuten neuvottelutulos voisi vaarantua.
Komission logiikka on naurettava – päivän Vanhasta siteeratakseni voisin sanoa jopa että typerä.
Komissio ei itse jätä avoimeksi asioita neuvotteluja varten. Se ehdottaa jo valmiiksi sadan prosentin huutokauppaa asteittaisen siirtymävaiheen kautta. Tämä jos mikä voi haitata neuvottelutulosta.
Maanantaina alkanut työni sisämarkkinavaliokunnassa poiki jo töitä, kuten saatoin odottaakin. Puhelin pirahti tänään, ja sain vastuulleni nettiuhkapelaamista käsittelevän direktiivin varjoraportoinnin – eli vastaan oman ryhmäni kannasta asiassa. Tiedossa on siis lomien jälkeen yllin kyllin lisää lobbareita – juuri kun luulin että tilanne rauhoittuisi päästökaupan jälkeen. Hui hai.
Pääministeri kahden blondin seurassa – eli voita molemmin puolin leipää. Kuva kahden vuoden takaa Strasbourgista.
