Tämä blogisarja on päivittäistä reflektointia ja irtiottoja ev.lut.seurakuntien joulukalenterin tekstien pohjalta. Varsinaisen joulukalenterin tekstit on laatinut kirjailija Antti Nylén. Tässä linkissä kerron, miksi aloin kirjoittaa varjokalenteria.
22. luukku: Legendan mukaan neljäs tietäjä pääsi perille vasta pääsiäisenä. Ensimmäinen kristitty. 
MITÄ SE ON: Tärkeimpien asioiden etsiminen voi viedä paljon aikaa. Mutta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Tänään on neljäs adventti. Se omistetaan Marialle, lasta odottavalle äidille. Evankelista Luukas kirjoittaa, että Maria ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2:19) .Pitkään ajattelin Luukkaan maininneen tämän alleviivatakseen, että hänen kirjallinen selvityksensä joulun tapahtumista oli luotettava, silminnäkijältä itseltään kuultu. Äidiksi tultuani tajusin myös toisen puolen. Marialla oli tosiaan varsin paljon sulateltavaa. Elämän tulevissa koettelemuksissa kaikki ne tapahtumien palaset, paimenten uutiset enkelien kuorosta, hurskaan Simeonin ennustus ja naisprofeetta Hannan julistus oli pakko pitää mielessä. Tässä oli jotain erityistä ihmeteltävää: hän synnytti kuninkaan mutta ei ikinä saanut kohtelua kuninkaan äitinä. Huolimatta siitä, että peräti aikansa tiedemiehet, maagit, tulivat tuomaan lahjoja juutalaisten kuninkaalle, jonka syntymän he olivat tulkinneet tähdistä.
Raamattu ei mainitse tietäjien nimiä eikä lukumäärää, mutta heidän tuomansa lahjat mainitaan, eikä ihme. Ne olivat erittäin arvokkaita: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Paitsi että niiden on katsottu kaikkien edustavan Jeesuksen tuleviin elämänvaiheisiin liittyvää symboliikkaa, niillä saatiin köyhän perheen pakka kuntoon. Olihan pian lähdettävä Egyptiin pakoon Herodeksen vainoja, joista Matteuksen evankeliumin toinen luku kertoo.
Erilaiset myöhemmät legendat valottavat lisää tietäjien persoonaa, vaikka jäävätkin spekulaatioksi. Nimet Kaspar, Melchior ja Balthasar ovat vakiintuneet länsimaissa tietäjien nimiksi. Legendaa neljännestä viisaasta on myös vaalittu, ja yksi tunnetuimmista versioista tästä tarinasta on Henry van Dyken 1895 kirjoittama The Story of the Other Wise Man. Siinä kerrotaan Artaban-nimisestä tietäjästä, joka myöhästyy muista ja joutuu pitkälle matkalle ennen kuin löytää perille. Tarina on lisäys ja laajennus kertomukseen Raamatun tietäjistä, joista Matteus kertoo. Kuten muutkin maagit, Persian meedialainen Artaban näkee taivaassa merkkejä, jotka julistavat, että juutalaisten keskuuteen on syntynyt kuningas. Hänkin lähtee tapaamaan vastasyntynyttä hallitsijaa ja kantaa mukanaan lahjoja lapselle – safiirin, rubiinin ja arvokkaan helmen. Hän kuitenkin pysähtyy matkan varrella auttamaan kuolevaa miestä, minkä vuoksi myöhästyy kolmen muun viisaan karavaanista. Hän saapuu Betlehemiin liian myöhään nähdäkseen lapsen, jonka vanhemmat ovat paenneet Egyptiin. Sinne hänkin matkustaa, ja sen jälkeen moniin muihin maihin, etsien Jeesusta monta vuotta ja suorittaen hyväntekeväisyyttä matkan varrella menettäen Jeesukselle tarkoittamansa aarteet. 33 vuoden jälkeen Artaban on edelleen pyhiinvaeltaja ja valon etsijä, ja saapuu Jerusalemiin juuri ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Hän kuitenkin loukkaantuu vakavasti kattotiilen pudotessa hänen päälleen, mutta ennen kuolemaansa hän kuulee lohdulliset sanat ”Totisesti minä sanon sinulle: jos olet tehnyt sen yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, olet tehnyt sen minulle.” (Matt. 25:40) ja kuolee autuaana, vaikkei ristin juurelle ehtinytkään.
Maria oli ristin juurella, kun Jeesus kuoli. Tänne hänen poikansa julkinen ura oli johtanut vääjäämättä, vihamiehiä oli paljon. Vanhan Simeonin ennustus oli käynyt toteen: ”Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä”. Järkyttävän epätoivon muutti iloksi vasta pääsiäisaamu. Silloin hän alkoi ymmärtää.
Päivän musiikkivinkki: Rauhaa, vain rauhaa
Pergolesi: Stabat mater.
Maanantaina 23.12. avaan 23. luukun.
