Tänään on julkistettu gallup, joka näyttäisi KD:n saavan meppipaikan. Joitakuita se varmaan huolettaa, koska tällä alueella on se kuuluisa marxilainen nollasummapeli. Yhden hyvä on toiselta pois – eli tässä asiassa jopa Tarja Halonen olisi oikeassa. No siitähän seuraa sitten yhtä ja toista.
Helsingin Sanomat ryhtyi faktantarkistajaksi ja kiinnitti huomiota videooni, jossa esitän huolen EU-politiikan vaikutuksesta suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuuteen. HS toteaa, että videoni luvut ovat kohdillaan, mutta syy ei ole EU-politiikassa vaan ”kaikkia aloja vaivaavasta kehityskulusta, jota ei voi pysäyttää – jollei keksi lääkettä väestön vanhenemista vastaan.” Vastasin siihen heti tuoreeltaan X:ssa, että HS yksinkertaistaa ongelman. ”Luonnollisesti EU-politiikan luomat huonot tulevaisuudennäkymät vaikuttavat siihen, ettei halukkuutta jatkamiseen ole entiseen malliin. Kaikki sen maaseudulla tietävät ja sanovat. Traktoriprotestit Euroopassa liittyvät aivan samaan.”
Luonnonvarakeskuksen mukaan maatalousyrittäjien keski-ikä vuonna 2023 oli 54 vuotta. Keski-ikä on noussut jatkuvasti Suomen EU-jäsenyyden aikana, ja alle 35-vuotiaita maatalousyrittäjistä on enää alle 7 prosenttia. Euroopan ikääntyminen on fakta, muttei yksistään riitä selittämään maatilojen sukupolvenvaihdosten vähenevää trendiä. On selvää, että yrittäjäksi ryhtymisen halukkuuteen millä tahansa alalla liittyy olennaisesti se, millainen toimintaympäristö on ja miten siihen politiikalla vastataan.
EU:n maatalouspolitiikasta on tullut sääntelyviidakko, jonka kanssa painivat niin tuottajat kuin jäsenmaat hallintoineen. Yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi maatalouteen vaikuttavat esimerkiksi ympäristö- ja ilmastopolitiikan linjaukset. EU-politiikan uudistamisen tarpeesta kertoo sekin, että viljelijät monissa EU-maissa lähtivät alkuvuodesta osoittamaan mieltä traktoreineen, ja komissio joutui lopulta yksinkertaistamaan politiikkaansa. Vaalikentillä ihmisiä tavatessa ei ole lainkaan tavaton se tarina, että viljelijä toteaa, ettei voi seuraavalle sukupolvelle suositella ammattiaan, kun tulevaisuuden näkymiä ei ole. Kannattavuus – työn tuottavuus suhteessa tehtyyn työmäärään – on saatava kasvuun.
Vaikka käytössä olevan maatalousmaan määrä on pysynyt suunnilleen samana tilakoon suurentuessa, ei vastuullinen poliitikko voi ummistaa silmiään kehitysnäkymiltä. Alan uudistumisen ja tulevaisuuden kannalta avainasemassa ovat nuoret yrittäjät, joilla on visio ja valmiudet kehittää tuotantoa. Merkityksetön ei ole sekään kysymys, mistä jatkossa saadaan jatkajia yhä suuremmille tiloille, kun vaadittavat pääomat kasvavat tilakoon mukana.
Olen Helsingin Sanomien kanssa eri mieltä siitä, voiko kehityskulkuun puuttua. Poliittisilla päätöksillä on merkitystä. Niihin asioihin panostetaan, jotka koetaan tärkeiksi. Suomi on osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja muutosten on tapahduttava unionin tasolla. Minulle kotimainen ruoantuotanto ja huoltovarmuus ovat arvoja, joista en ole valmis luopumaan.
Lähteitä:
Yhä harvempi maatalous- ja puutarhayritys tuottaa ruokamme | Luonnonvarakeskus (luke.fi)
Maatalous tarvitsee nuoria yrittäjiä – tarjoaako CAP27 uusia keinoja? | Luonnonvarakeskus (luke.fi)
