Olen vastannut myöntävästi kristillisdemokraattien pyyntöön asettua ehdolle vuoden 2024 eurovaaleissa. Samalla ympyrä sulkeutuu: 25 vuotta sitten, 1999, olin heidän sitoutumattomana ehdokkaanaan samoissa vaaleissa, ja se johti viidentoista vuoden jaksoon meppinä Euroopan kansanpuolueen EPP-ryhmässä.
Tuolloin teemani olivat ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet. Kolmas ii, Itämeri tuli vuoden 2004 vaaleissa. En nytkään ole niistä kaukana, mutta näkökulmani politiikkaa tehdessä on muuttunut. Myös maailma on muuttunut. Ilmastonmuutos on osoittautunut luultua paljon monimutkaisemmaksi kysymykseksi ja ilmastopolitiikka ilkeäksi ongelmaksi. Lisäksi olen seurannut tuota politiikkaa läheltä niin Kiinassa, Intiassa kuin Japanissakin. Siksi kannan suurta huolta sellaisesta ilmastopolitiikasta, joka ei auta itse ongelmassa mutta nostaa kustannuksia, tuhoaa työpaikkoja, hyvinvointia ja vaarantaa huoltovarmuuden. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, väitöskirjaa myöten.
Aloitin politiikassa koululaisten äitinä, ja nyt olen kouluikäisten lasten isoäiti. Voisin toki jäädä jo täyspäiväiseksi mummoksi, mutta en ole osannut vielä lopettaa poliittista ajattelua, kuten blogistani näkee. Taustalla on vakava huoli. Filosofi Francis Bacon sanoi aikoinaan, että se jolla on lapsia on antanut kohtalolle panttivankeja. Isoäidiksi tultuani ymmärsin, että se jolla on lapsenlapsia, on antanut tulevaisuudelle panttivankeja. Minulla on tuolla tulevaisuuden verhon takana jotain niin järjettömän rakasta, että se särkee sydäntä. Haluan tehdä kaikkeni, että he saisivat elää Euroopassa, jossa on rauha, ihmisoikeudet, hyvinvointi ja terveet arvot.
Kristillisdemokraatit ovat minulle luonteva valinta monesta syystä. Jatkaisin siinä samassa poliittisessa perheessä, jonka EU:ssa jo tunnen. Koko aikuisikäni ja koko poliittisen urani aikana, sekä KD:ssa ja Kokoomuksessa ollessani, olen määritellyt itseni eurooppalaiseksi kristillisdemokraatiksi. Opiskelin nuorena Wienin yliopistossa, ja siellä ollessani havaitsin eurooppalaisten kansanpuolueiden, EPP-perheen, ratkaisevan merkityksen sotien jälkeiselle Euroopalle. Tätä arvomaailmaa olen edustanut myös Kokoomuksessa. Ne ongelmat, joiden vuoksi KD:sta vuonna 2003 lähdin, on toivoni mukaan ratkaistu puolueen laadittua eettiset säännöt vaalikamppailuja varten.
Minulla on edelleen erittäin hyvät välit Kokoomuksen kenttään, ja tuon puolueen kannattajakunta on tullut minulle rakkaaksi. Jätin kuitenkin Kokoomuksen vuosi sitten syistä, joita tuolloin selostin blogissani. Näistä aiheista ja suhteesta Kokoomukseen olen kirjoittanut perinpohjaisemmin teoksessa Ilkeitä ongelmia – tarinoita politiikasta (Tammi 2020). Kuvaan siinä mm. kevään 2019 tilannetta, jolloin pääsy Kokoomuksen ehdokaslistalle evättiin minulta alkuun. Jouduin tekemään poikkeuksellisen lyhyen kampanjan, mutta siitä huolimatta tulos oli kova: olin ensimmäisellä varasijalla lähes neljälläkymmenelläkolmellatuhannella äänellä.
Haluan ehdokkuudellani antaa tuen puolueen puheenjohtaja ja ministeri Sari Essayahin linjalle; pidän häntä Suomen poliittisen kentän uskottavimpana ja osaavimpana puoluejohtajana. Hänen osaamistaan tarvitaan kipeästi juuri nyt Suomessa. Hän on tehnyt uskomattoman sitkeätä ja pitkäjänteistä työtä, ja kun arvioin puolueen Eurooppa-, talous-, energia- tai ilmastolinjauksia, ne vastaavat omia näkemyksiäni.
Sanottakoon nyt kuitenkin, etten ole tässäkään siirrossa yksin. Winston Churchill (1874-1965) teki vastaavan loikan konservatiiveista liberaaleihin ja takaisin. Näin hän kommentoi vaihtoaskeliaan: “Anyone can rat, but it takes a certain amount of ingenuity to re-rat.” – Kuka tahansa voi vaihtaa puoluetta, mutta vaatii tietyn määrän kekseliäisyyttä tehdä se vielä uudestaan.
Eija-Riitta Korhola
Ps. Tämä kaikki tarkoittaa, että kuluvan kevään aikana teen kampanjaa ja olen tavoitettavissa monessa paikassa. Yksi varma klassikko on tietenkin Yrjönpäivän bileet ja Suomen suurin oksennuspussinäyttely, joka toimii jälleen kerran kampanjani lanseerauksena. Kampanjan aikataulut tulevat päivittymään näillä sivuilla. Voit tietenkin liittyä myös tukiryhmään vaalit@korhola.fi tai lahjoittaa kampanjaani tilille Pro Societas Europae FI92 5723 3320 0370 46. Voit myös tukea kampanjaani tilaamalla kirjat Ilkeitä ongelmia tai Kuolemaa nopeampi 20 euron hintaan. Bonuksena: Tästä linkistä voi muistella, millaista oli vaalikampanjointi 25 vuotta sitten: tuo ote on kirjastani Olkapäämepin kantapääkausi (WSOY 2002)
