Tietomurtoja on tapahtunut viimeisten vuosien aikana lisääntyvässä määrin niin EU:n sisällä kun globaalistikin. Asiaa on osaltaan edesauttanut erinäisten salasanojen tarve niin työpaikan järjestelmiin kuin henkilökohtaisiin sähköposteihin ja sosiaaliseen mediaan. Näiden lisäksi muistettavana ovat ainakin pankki- ja luottokorttien tunnusluvut. Houkutus käyttää samaa salasanaa onkin suuri, vaikka juuri näin ei saisi tehdä, sillä yhdellä varastetulla salasanalla voi helposti päästä saman tien niin sähköpostiin, työasioihin kuin sosiaaliseen mediaankin. Tapahtuneet tietomurrot osoittavat selvästi, että salasanoista on päästävä eroon. Mm. teknologiajätti IBM julisti joulukuussa ennustuksissaan, että salasanat alkavat kadota seuraavan viiden vuoden aikana. Niiden tilalle yhtiö visioi lukijoita, jotka tunnistavat ihmiset esimerkiksi äänen, kasvojen, silmän iiriksen kuvan tai näiden yhdistelmän avulla. Vaihtoehdoksi on myös kaavailtu esimerkiksi Facebookin ja Googlen kehittyvän eräänlaisiksi internetin yleisavaimiksi. Käyttäjä voi jo nyt kirjautua kerran Facebookiin ja tunnistautua tämän jälkeen sivuston kautta muihinkin nettipalveluihin, joissa voi olla hyvinkin arkaluontoista tietoa. Epävarmaa kuitenkin on, haluavatko netin käyttäjät antaa tällaisen vallan ylikansallisille yhtiöille. On siis todennäköistä, että laajat tietomurrot saavat varsinkin yritykset ja valtiot hylkäämään loputkin salasanansa ja siirtymään vahvempaan tunnistukseen, kenties IBM:n maalailemiin biotunnisteisiin.
Onko komissiossa seurattu tapahtuneita tietomurtoja ja tehty mahdollisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle siitä, että EU:n alueella tavallinenkin netinkäyttäjä saa käyttöönsä oikeasti turvallisia ja kenties myös valtioiden rajat ylittäviä tunnistautumisen keinoja?
