EU:n virallisessa lehdessä on julkaistu kahdet uudet SESAR-järjestelmään liittyvät yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista koskevat säännöt (SES IR).
Nämä säännöt, jotka koskevat ilma-alusten tunnistamista valvontatarkoituksessa (EU:n asetus 1206/2011), edellyttävät lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien käyttävän ilma-alusten valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta 2. päivään tammikuuta 2020 mennessä. EU:n ilmatilan kautta lentäviä koneita mukautettiin jo ennen vuotta 2003. Näin kaikkien lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien on käytettävä maajärjestelmissään vanhaa tekniikkaa vielä 17 vuotta vastaavan lentokoneita koskevan jälkiasennusvaatimuksen jälkeen.
Valvonnan suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevat eurooppalaisen ilmatilan toteutussäännöt (EU:n asetus 1207/2011) merkitsevät jälleen yhtä SESARiin liittyvää vaatimusta, joka edellyttää niin kutsutun ADS-B Out -tekniikan jälkiasennusta lentokoneisiin 7. joulukuuta 2017 mennessä. Uudet lentokoneet on varusteltava näin 8. päivään tammikuuta 2015 mennessä. Samalla lennonvarmistuspalveluiden tarjoajia ei kuitenkaan vaadita käyttämään samaa tekniikkaa maajärjestelmissään.
1. Voiko komissio selittää, miksi AEA:n, IATA:n ja ilmatilan käyttäjien näkemykset jätettiin huomiotta etenkin, kun SESAR-järjestelmän on tarkoitus parantaa tehokkuutta lentoyhtiöiden kannalta?
2. Miksi lennonvarmistuspalveluiden tarjoajille asetettavia vaatimuksia ei ole sovitettu lentokoneiden varusteita koskeviin vaatimuksiin? Onko ADS-B Out -vaatimus perusteltu tilanteessa, jossa kaikkien lennonvarmistuspalveluiden tarjoajien ei tarvitse hyödyntää tällaisia uusia lentokoneiden ominaisuuksia?
3. Mihin toimiin komissio ryhtyy estääkseen SESAR-järjestelmän epäonnistumisen tällaisten epäyhtenäisten vaatimusten seurauksena? Onko virallisessa lehdessä julkaistuja puutteellisia täytäntöönpanosääntöjä mahdollista tarkistaa?
