Heikomman aineksen tunnustus

6.11.2012

Politiikka on taitolaji, ja kyse on kommunikoinnin taidosta. Se tuli mieleeni, kun juttelin puhelimessa erään viisaana pitämäni demarin kanssa.

”Jonkun olisi pitänyt neuvoa niitä teidän kokoomusnuorianne, että millä kyljellä nostatte ongelmia esiin. Nyt ei mennyt oikein putkeen.”

Hän kertoi, että muutamat sosiaaliviranomaiset ovat yksityisissä keskusteluissa nostaneet esiin saman ongelman, jolla kokoomusnuori Saul Schubak aiheutti kansallisen myrskyn. Heitä on huolettanut ilmiö, joka on tuttu jostakin New Yorkin Harlemista: nuoret vähän koulutetut yksinhuoltajateiniäidit hankkivat lapsia taatakseen itselleen toimeentulon. Tuki kertyy lapsilisistä ja kotihoidon tuesta. Nyt sellaisia piirteitä on kuulemma havaittavissa pääkaupunkiseudullakin. Tuloksena on kasaantuvaa syrjäytymistä ja potentiaalinen lastensuojeluongelma.

Demariystäväni totesi, että totta ihmeessä asiasta pitäisi käydä hyvää yhteiskunnallista keskustelua. Kuinka voisimme puuttua ilmiöön ja ennaltaehkäistä siinä ilmenevää syrjäytymisuhkaa? Nuoret äidit jäävät helposti vaille koulutusta ryhtyessään lapsentekijöiksi varhain, ja heidän lapsensa tahtovat jäädä vaille riittävää huolenpitoa pidemmällä tähtäimellä. Miten saisimme näille ihmisille tuen ja avun?

No mikset keskustele, haastoin ystävääni. Olisi parhautta, jos juuri demari sen tekisi. Ei voi, hän sanoi. Siitä joutuu poliitikko helposti sirkkeliin. Väärinymmärryksen mahdollisuus on niin suuri.

Hän on oikeassa. Aihe on arka.

Keskusteltava silti on. Mutta kärki ei ole ”heikommassa aineksessa” vaan arvokkaissa ihmisissä ja heidän tarpeissaan. Jo Kantin moraalifilosofian perusteella voidaan todeta, että jokainen ansaitsisi tulla kohdelluksi päämääränä sinänsä, ei välineenä. Välineeksi lapsi joutuu, jos hänet hankitaan yhtäältä toimeentulokeinoksi tai toisaalta statussymboliksi ja ylpeilyn aiheeksi. Meille kaikille vanhemmille jääköön omantunnon kysymykseksi kolkuttamaan, kuinka lapsiimme suhtaudumme ja mitä tarpeitamme heillä ruokimme.

Siitäkin on keskusteltava, miten selviämme yhteiskuntana. Vasemmiston osa on yhä edelleen kummallisen helppo: se saa varsin vähäisin välihuomautuksin jatkaa illuusiota, että raha tulee jostain taivaasta. Vasemmisto haluaa kasvattaa menoja ja jakaa etuisuuksia, vaikka se tarkoittaa käytännössä, että otetaan lainaa ja eletään tulevien sukupolvien kustannuksella. Siitäkin pitäisi puhua asiallisesti: kuinka oikeudenmukaista lastemme velkaannuttaminen lopulta on. Mutta kriittistä keskustelua ei auta, jos meillä Kokoomuksessa ehdotetaan, että menoleikkaukset aloitetaan yhteiskunnan vähäosaisimmista.

Loppuun tunnustus. Olen kolmen aikuisen lapsen äiti. En aikanaan ”tehnyt” lapsia, ne vain tulivat suureksi iloksemme. Kotihoidon tuki ja lapsilisät pelastivat surkean opiskelijataloutemme, muuten yhteiskunnan heikompana ainesosana olisimme joutuneet turvautumaan toimeentulotukeen vieläkin useammin kuin silloin teimme. Kiitos teille kaikille, kiitos lämpimälle yhteiskunnalle. Yritän maksaa velkaa.

Share Button

9 kommenttia artikkeliin “Heikomman aineksen tunnustus

  1. Kirjoitat ”sivulauseessa” (ilmeisen tarkoituksellisesti) koko asian pointin: ”Mutta kriittistä keskustelua ei auta, jos meillä Kokoomuksessa ehdotetaan, että menoleikkaukset aloitetaan yhteiskunnan vähäosaisimmista.”

    Tästä on kyse. Kokoomuksessa todella aina otetaan esiin vähäosaisimpien tulojen leikkaus. Mitään ymmärrystä ei liikene huonommin menestyneille. Tulee sellainen kuva, että kommentoijilla on aina mennyt itsellä niin hyvin (esim. sopivasta suvusta tai jostain muusta, usein osin sattumasta, johtuen), että ei ole mitään käsitystä siitä, minkälaisia vaikeuksia jotkin ihmiset kohtaavat.

    Mutta ei tässäkään ole vielä kaikki. Sen lisäksi jo lähes muinaisesta Piia-Noora Kaupin kommentoinnista alkaen (jonka mukaan työttömällä ei saa olla niin hyvää toimeentuloa, että voi kännykällä soittaa tai käydä elokuvissa) näissä kokoomuslaisten kommenteissa lisäksi vielä muistetaan aina uhoten mainostaa sitä, kuinka viheliäisiä ja huonoja ihmisiä nämä vähäosaiset ovat! Schubakin jälkikommentoinnistakin saa rivien välistä hyvin selvän siitä, että ”huono aines” ei ollut vahinko vaan ainoastaan termin saama julkisuus oli vahinkoa.

    Niin, me kaikki Kokoomusta äänestämättä jättävät emme ole työtä vieroksuvia. Me vaan haluamme, että kaikilla ihmisillä olisi arvo. Että heikommistakin huolehdittaisiin. Minä maksan mielelläni veroja. Enkä ole päivääkään ollut esim. työttömänä.

    Kuin loogisena jatkumona viimeisin Tolvana… Ei, taisi olla Tolvanen, kokoomusnuori hänkin, ilmaisi, että koko sosiaaliturva pitäisi poistaa. Tätä itse asiassa vitsailinkin odottavani sairauslomia koskeneen kommentoinnin jälkeen, mutta en odottanut tähän päädyttävän ihan näin pian.

    Parhain terveisin,
    MP

    1. Kiitos arvokkaasta palautteesta. Keskustelua blogistani on käyty kiivaasti myös US ja IL palstoilla, ja katsoin parhaaksi laittaa sinne seuraavan jälkikirjoituksen. Ehkä se selvemtää tavalla, jota sinäkin jäit kaipaamaan.

      Jälkikirjoitus: Koska politiikka on se taitolaji ja koska aihe on arka, on minunkin muotoiltava sanomani selvemmin, sillä palautteesta voi nähdä, että tekstiäni luetaan värikkäät lasit silmillä.

      Minä ja demariystäväni tarkastelimme samaa ilmiötä kuin Schubak ilmeisesti teki mutta toisenlaisesta näkökulmasta. Ero palautuu arvoihin. Ihmiset, joista puhutaan ja joihin ennusteiden valossa kieltämättä kuuluu potentiaalisia lastensuojelutapauksia, eivät ole “heikompaa ainesta”. Ihmisyytensä perusteella he ovat arvokasta ainesta, ja he ansaitsevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kuka tahansa muu. Aivan erityisesti he tarvitsevat tukea.

      Kukaan moniongelmaiseen perheeseen tai teiniäidin yksinhuoltajaperheeseen syntyvä lapsi ei saisi jäädä yksin ja vaille turvaverkkoa. Poliittiseen keskusteluun ja vastuunkantoon täytyy kuulua monipuolinen pohdinta: 1) kuinka heitä autetaan (paitsi korjaavat myös ennaltaehkäisevät toimenpiteet) 2) kuinka sosiaaliturvaa rakennetaan niin, että se ei passivoi ja syrjäytä ketään lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

  2. Hei Eija-Riitta.
    Lastensuojelun soslaaityöntekijänä minun on pakko sanoa, että nykyajan lastensuojeluasiakasperhe tulee mistä yhteiskuntaluokasta tahansa. On lääkäriperhettä, huippujohtajan perhettä, työttömän perhettä, keskiluokkaista opettajaperhettä. Yksinhuoltajaperhe ei suinkaan automaattisesti ole ongelmaperhe, enää ei näy se, että pienituloiset ja kouluttamattomat ovat lastensuojelun ison asiakasryhmä. Tämä tuo haastetta meille työntekijöille: on tunnistettava mahdollinen tuen tarve eri tavoin, kehitettävä työskentelytapoja. Schubakin kommentissa ärsytti eniten se, miten kaukana se on todellisuudesta. Samoin tuo kommenttisi siitä, että tietty yhteiskuntaluokka hankkii lapsia rahan vuoksi; tuo ilmiö on minulle täysin vieras, yli kymmenen vuoden lastensuojelutyön kokemuksella keskisuuresta kaupungista. Päinvastoin, niillä rahoilla ei elä!

  3. Toimeentulotuen varassa elävä saa lapsen perusosan verran (290 euroa) enemmän rahaa talouteensa. Lapsilisä ynnä muu toimeentulotueen kuulumaton vähennetään maksettavasta toimeentulotuesta.

    290 euroa kuussa. Koko summa menee siihen mihin se on tarkoitettu: lapsen vaippoihin, ruokaan ja vaatettamiseen.

    Koko keskustelusta saa kuvan, että todellisuudesta ja inhimillisyydestä vieraantuneet hyväosaiset poliitikot puhuvat asioista, joista eivät todellisuudessa tiedä yhtään mitään. Loppusilauksen tuo tämä nimettömänä, tottakai, pysyttelevä ”demariystävä”

    Totuus on, että Schubak unohti verhota kokoomusideologiansa uuskieleen ja saa nyt maksaa siitä.

  4. Millä tavalla lapsilisän poistaminen edistää moniongelmaiseen perheeseen syntyneen lapsen asemaa?

    1. Ei millään lailla. En minä kannata Schubakin ajatusta, ja sitä blogissani pahoittelinkin.

  5. Hienoa että aiheesta on noussut keskustelua.
    Scubakin mielipideilmaisu aiheutti kohua, aiheestakin.
    Sinun kirjoituksesi oli hyvä ja avoin,sitä hieman heikenti mainintasi ”demariystävästä”, jonka nimeä et maininnut. Olisit voinut jättää mainitsematta sen kokonaan,koska sanoit ettet aio nimeä paljastaa.
    Sellaisen ihmisen,olkoot vaikka sitten preidentin mielipide, joka ei uskalla sitä nimellään tehdä, ei ole painoarvoa. Myöskään hallituksessa ei tälläisen ihmisen ääni tule esille. On uskallettava nostaa keskusteluja asioista ja kommentoida omalla nimellään.
    Mitä sanoit poliittisesta keskustelusta, on totta.
    Shubak on ilmeisesti tietämätön asioista joita puhuu kuin toinenkin kokoomuslainen joka esitti ääneen ajatuksensa koko sosiaaliturvan poistamisesta.Heidän kommenttina ova aiheuttaneet kohua sekä närää ymmärrettävistä syistä. He ovat omasta mielestään löytäneet hyvän siivun leikattavaksi mutta eivät ole tuoneet ja tuskin tuovatkaan asiasta muuta esille.
    Politiikka ei todellakaan ole pelkkiä leikkauksia , vaan kuten Eija-Riitta sanoit, monipuolista,pohdintaa.
    Ei pelkät leikkaukset, tulonsiirrot auta kokonaistilannetta, se on taloudellinen puoli asiasta.
    Kuten sanoit, ennaltaehkäisyä ja korjausta tarvitaan.
    Maamme nuorisoa pitää kannustaa opiskelemaan, tukea perheitä joiden mahdollisuudet kustantaa lapsensa opiskelut on taloudellisesti vaikeaa. Opiskelun tukeminen tekee uusia veronmaksajia.
    Nuoria pitää opastaa ja kamppanjoida opiskelun tärkeyttä, tukea sitä taloudellisesti niin että se on mahdollista, kaikille. Pitää nostattaa keskustelua teinivanhemmuudesta oikealla tavalla.
    Ne jotka siinä tilanteessa ovat,tarvitsevat oikean taloudellisen ja sosiaalisen etä fyysisen ja psyykkisen tuen jotta heidän lapsistaan kasvaa veronmaksajia eikä Scubakia lainaten ”heikompaa ainesta”.
    On tuettava nuoria perheitä niin että saadaan heidät opiskelemaan ja työelämään.
    Kodeissa pitää kannustaa lapsia opiskeluun,nuoria vanhenpia ei saa ihannoida.
    Maamme sosiaaliturva on hyvä verrattuna muualle.
    Sillä pysyy hengissä, terveyspalvelutkin saatavissa vaikka selvästi näkyy jo eroa työväen, varakkaampien ja vähäosaisten hoidossa.
    Kun puhutaa leikkauksista jotka koskevat sosiaaliturvaa, eikö se tarkoita ettei maamme kykene huolehtimaan vähäosaisistaan, tai, ettei joillakin tahoilla ole siihen halukkuutta??
    Köyhyyttä ei saa poistettua mutta syrjäytymistä voidaan ehkäistä.
    Olen samaa mieltä siitä että asioille on tehtävä jotain..
    Kerran kokoomuslaiset niin kiivaasti haluavat leikata juuri em. tuista, kun nyt poliittisesta kannan otosta on kyse, pitäisikö miettiä, miten muuten, kun rahalla saadaan asiaan muutosta?
    Maassamme on pakolaisia, ulkomaalaisia tuen saajia.
    Tänne otetaan heitä vaikka eivät kykene itseään elättämään.
    Maahamme ei pidä ottaa yhtään sosiaaliturvapakolaista ja ne jotka täällä ovat on velvoitettava kiireellisesti hankkiutumaan opiskelemaan, työllistymään tai poistumaan maastamme. Yksikään tulokas ei saa viedä paikkoja peruskansalaisilta vaan heille annetaan paikat jotka jää yli.Jos ei niitä ole, se osoittaa ettei maallamme ole tarjota heille opiskelu tai työpaikkaa.
    Suomen on ilmoitetta julkisesti ettemme voi enään vastaan ottaa pakolaisia, koska oman kansammekin tilanne on ajautumassa kriisiin.a
    Työllisyyspolitiikka on todella haasteellista ja tarvitaan todellista viisautta jotta saadaan aikaan pitkällä tähtäimellä kantavia toimintamalleja ja työpaikkoja lisää. Sama koskee sosiaaliturvaa.

    Itse en äänestäisi kokoomuslaista juuri eriarvoisen politiikan kannattamisen vuoksi mutta sinua kiitän kannanotostasi.
    Mainittakoon vielä etten tarkoita ettäkö köyhä, vähäosainen,pienpalkallinen, olisi oikeutettu samoihin asioihin joita varakas hankkii rahalla vaan jotta ihmisarvo on sama, Saul Scubakilla ja minulla, meidän lapsillamme samat oikeudet, kasvaa yhteisessä kotimaassamme.
    Tämä kommenttini on näkyvissä myös facebookissani.

    Odotan mielenkiinnolla sinun ja muiden kokoomuslaisten kannanottoja,rukoilen puolestasi kuin muidenkin joilla on käsissään valta päättää toisten asioista.
    Ei leikaten vaan kylväen hyvää poliittista siementä jotta leikkaaminen olisi todellista tuloa ja hyvinvointia koko yhteiskunnallemme.
    Ystävällisesti
    Tiina Lehtonen

  6. Tämän päivän Hesarissa Kokoomusnuoret toteavat, että ”kaikesta pitää voida puhua.” Näin sinäkin toteat samalla kun viittaat nimettömään demariystävääsi.

    Mitkä sitten ovat nämä puhumisen kriteerit? Minkälaista tämän ”puheen” on oltava, jotta siitä on ”saatu puhua”? Sitäkö, että kun joku esittää ajatuksensa, toisten pitää se vain hyväksyä tai mikäli vasta-argumentteja tulee, suljetaan keskustelu todeten, että ”tästäkään ei sitten saanut puhua.”?

    Itse näen Kokoomuksen suurimpana ongelmana sen, että se esiintyy toistuvasti vain jonkinlaisena muka-keskustelunherättäjänä, joka vain latelee, mistä kaikesta meidän tai muiden pitäisi puhua. Ethän sinäkään, Eija-Riitta, esitä itse mitään konkreettista kirjoituksessasi, vaan listaat näitä loputtomia puhumisen aiheita: pitää puhua siitä miten me selviämme yhteiskunnasta ja miten vasemmisto asiasta keskustelee ja pitää puhua ties sun mistä.

    Tällä tasolla puhuminen on helppoa. Minäkin tiedän paljon aiheita, joista pitäisi puhua. Mutta kohtuuden nimissä en kai voi syyllistää muita ihmisiä siitä etteivät keskustele minun päättämistäni aiheista, ellen siihen myös itse osallistu ja tuo mukaan selkeitä näkökantoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *