Rakkaat ystävät,
Kiitän luottamuksesta, jota puolue osoitti minua kohtaan antaessaan puoluesihteerin tehtävät käsiini kriittisellä hetkellä. Voitimme vaalit, se on muistettava, vaikkei voitto konkretisoitunutkaan lisäpaikkoina. Jäseniä on tullut lisää, kannatus on kasvanut. Voitimme siitäkin huolimatta, että lehdistö ei aina kohdellut kristillisdemokraatteja reilusti.
Vaalikampanja piti minut kiireisenä, kävin mm. Oulussa, Kuhmossa, Kajaanissa, Lapualla, Vaasassa, Kokkolassa, Hollolassa, Varkaudessa, Savonlinnassa ja Rantasalmella.
Erottamaton osa luonnettani on mielipiteiden suora laukominen eikä se aina ole harmitonta. En kuitenkaan tällä kokemuksella ole siitä luopumassa – päinvastoin; tiedän nyt paljon uusia totuuksia puolueesta ja itsestäni.
Se oli kokemus, joka paljasti minulle uusia näkökulmia puoluetyöhön ja siihen millaista monen vastuunkantajan työ puolueessa on. Se oli työntekoa huonon omantunnon ja ehtimisen välimaastossa, mutta siitä jäi hyvä tunne ja halu jatkaa työntekoa. Uskon yhteisten asioiden yhdessä hoitamiseen tämän jälkeen enemmän kuin ennen.
Meillä on erinomaiset lähtökohdat ja erinomainen puolue. Ja kun tarkkailee historiaa taaksepäin, näkee, että kaikki historialliset kokeilut joita viime vuosisata Euroopassa meille näytti, ovat vain vahvistaneet sen, että kristilliset arvot ovat paras, kestävin ja inhimillisin pohja yhteiskunnalle. Ne turvaavat myös yksilönvapautta paremmin kuin mikään muu ideologia. Filosofi Juha Sihvola on todennut, että heikoimman puolustamista ei voi perustella aristotelisesti, puhtaalla järjellä, siihen tarvitaan jokin muu pohja. Siihen tarvitaan maailmankuva, arvot, joihin uskotaan.
Se kristinuskon radikaali ajatus, että jokainen ihminen on arvokas, hinnoittelematon ja pyhä, on onnistunut puhuttelemaan kansojen, ihmisten ja kulttuurien omaatuntoa ja kantanut hyvää hedelmää.
Tästä pohjasta olen ollut puolueessamme kiitollinen ja ylpeä. Sen vuoksi tässä olen, sydämeni palaa sille. Mutta sen kommunikointi meille on yhä edelleen haaste. Sen huomasi konkreettisesti, kun vaalien alla niin monessa kolumnissa kauhisteltiin, että vaalikoneessa omaksi ehdokkaaksi tulikin kristillisdemokraatti. Ihmisillä on siis kuilu tässä kohdin, mielipiteidensä ja mielikuviensa välillä. Olisimme huomattavasti suurempi puolue, jos tämä kuilu kapenisi.
Minä olen kaivannut tähän puolueeseen arkista kristillisdemokratiaa, koska vain sillä ratkaistaan niitä arkisia ongelmia, joiden kanssa painimme.
Omaa vaalimenestystäni rasittivat spekulaatiot siitä, jatkanko europarlamentissa. Kolme neljästä meppiehdokkaasta oli sanonut jatkavansa kautensa loppuun Brysselissä mutta valitettavasti minun kohdallani siitä tehtiin aihe, jota vatvottiin keskustelusta toiseen. Minulla oli kauden loppuunsaattamiselle luonteva selitys: kristillisdemokraatit olisivat menettäneet euromandaattinsa Keskustalle, ja aivan samasta syystä RKP:n Thors sanoi jatkavansa. Vain Matikainen-Kallströmiltä tämä syy puuttui.
Pari päivää ennen vaaleja Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi, ettei minua nähtäisi eduskunnassa ehkä ollenkaan. Sanoin itse pitäväni todennäköisenä, etten seuraaviin eurovaaleihin enää osallistuisi, mutta aivan kokonaan en sitä voinut poissulkea. Jos olisimme oppositiossa, joutuisin miettimään tilanteen uudelleen, sillä europolitiikka on tärkein vaikuttamisen paikka hallitusvastuun jälkeen.
Sain hyvää tarkoittavia neuvoja siitä, ettei tätä itsestäänselvyyttä olisi kannattanut tunnustaa. Se on varmasti totta, mutta itselleni olisi paha paikka jäädä kiinni epärehellisyydestä – jos siltikin ehdokkuus olisi tullut eteen. Uskon että rehellisyys kannattaa, vaikka se kalliiksi tuleekin.
Mukanaolollani varmistin sen, että Helsinkiin saatiin hyvä ehdokaslista, johon olin henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen. Sitkeästi meihin liitetty leima on uskonnon ja politiikan sotkeminen, mutta Helsingissä vain yhden ehdokkaan kampanjassa sorruttiin hengelliseen populismiin. Hengellisellä populismilla tarkoitan sitä, että vedotaan aiheisiin, joihin ei kuitenkaan voi pyrittävällä foorumilla vaikuttaa. Pidän ainoana mahdollisuutena, että Kristillisdemokraatit kertaavat ja sopivat ehdottomat pelisäännöt: poliittista ja hengellistä valtaa ei saa sotkea eikä vaalimainonnassa muutenkaan pitäisi vetää sellaisista naruista, jotka koskettavat sieluja syvältä aina jumalakaipuuseen asti. Yksittäinen ehdokas voi kyllä saada tällä tavoin suuren kannatuksen ja ikään kuin ulosmitata uskovan yleisön äänet, mutta samalla koko puolueen kannalta se merkitsee tulppaa kasvulle.
Vaalien jälkeen olen tietenkin pohtinut, mitä jos sittenkin olen väärässä. Tässä puolueessa olen puhunut sinnikkäästi hengellisen ja poliittisen vallan sekoittamista vastaan. Olen uskonut, että paitsi taktisesti typerää ja lyhytnäköistä, se on myös eettisesti väärin: Jumalan nimi joutuu politiikassa halpaan käyttöön. Mutta olen toki huomannut sen, että jotkut oikeasti tuntuvat haluavan tähän maahan uskontopuoluetta ja nimenomaan sellaista, jossa uskonto ja politikointi saumattomasti yhdistyy ja jossa äänestetään sitä, joka taitavimmin kykenee osoittamaan, kuinka hyvä ase hän Jumalan kädessä on. Kysyn sitäkin, pitääkö tällaisille ihmisille antaa oikeus omaan puolueeseensa ja lopettaa yritys puolustaa maltillista, asialinjalla olevaa kristillisiin arvoihin perustavaa puoluetta. Tulevat ratkaisut näyttävät, mitä tästä eteenpäin ja millaisella ohjelmalla. Rakkaat ystävät, toivotan tähän suurta viisautta.
EU:n tulevaisuuskonventti julkisti toissapäivänä luonnoksensa perustuslaiksi. EU:n tulevaisuuskonventin esitys Euroopan unionin perustuslaillisesta sopimuksesta merkinnee niin suuria muutoksia, että sen hyväksymisestä Suomessa olisi mielestäni päätettävä kansanäänestyksen jälkeen. Etenkin, jos Suomen hallitus aikoo mennä puolustuspolitiikan alueella ns. vahvistettuun yhteistyöhön. Vaikuttaa siltä, että suurten maiden vaikutusvalta kasvaa pienen kustannuksella.
Näyttää myös siltä että nato-keskustelu muuttuu vääjäämättä sivuraidekeskusteluksi. Olennaista on, minkä kannan Suomi ottaa tiiviimpään sotilaalliseen yhteistyöhön, joka on toistaiseksi julistus X nimellä kulkeva perustuslain ulkopuolinen sopimus. Suomi on aina halunnut EU:n ytimeen. Mutta jos se tähän ytimeen menee, samalla luovutaan liittoutumattomuudesta sanan perinteisessä merkityksessä. Jos niin käy, on vähintäänkin tärkeää että se tapahtuu kansan tuella eikä ilman sitä.
Hallituksen tulisi ottaa suuret puolustuspoltiikan ja toimielinten valtasuhteiden muutoksiin johtava uusi perustuslaki niin vakavasti, että se esittää neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä ennen eduskunnassa tapahtuvaa lopullista päätöksentekoa. Hallituksen edustajana EU:n tulevaisuuskonventissa työskenneellä tohtori Teija Tiilikaisella on erinomaiset edellytykset kertoa suomalaisille, mistä muutoksissa on kysymys ja mitä perustuslakisopimuksen hyväksyminen käytännössä merkitsee suomalaisille.
Viime aikojen keskustelu alkoholiveron laskemispaineista on saanut minut pohtimaan, onko meillä mitään keinoja välttää tulevaa katastrofia: toimitaan sitten miten vain, näyttää siltä että alkoholin kulutus kasvaa, kansanterveyskustannukset kasvavat ja samaan aikaa verotuotot vähenevät. Hallituksella on kova haaste: sen on varauduttava aktiivisesti alkoholihaittojen torjuntaan siirtymäsääntöjen päättyessä
Suomen hallituksen tulee aktiivisesti esittää Euroopan unionin neuvostossa alkoholin valmisteverokantojen tarkistamista siten, että verokantoja tarkistettaisiin nykyistä selkeästi korkeammalle tasolle ja siten lähemmäs pohjoismaista hintatasoa.
Komissio on parhaillaan valmistelemassa kertomusta, jonka pohjalta neuvoston tulee valmisteverokantoja tarkastella. Tässä yhteydessä avautuvan mahdollisuuden käyttämiseen hallituksen on valmistauduttava huolella sekä etsittävä tukea komissiosta ja maista, joissa ymmärretään pohjoismaisia terveysnäkökohtia.
Alkoholin tuontirajoitusten siirtymäajan päättyessä kuluvan vuoden lopussa saattaa tilanne maassamme ennakkovarautumisesta huolimatta ryöstäytyä hallitsemattomaksi. Hallituksen tulee valmistella perustelut sille, että Suomi rajoittaa tuontia vielä siirtymäkauden päätyttyäkin EU:ta tiukemmin sekä EU-maista että kolmansista maista tuotavien alkoholijuomien osalta.
Ehdotan ratkaisuksi jäsentottelemattomuutta. EU:n perustamissopimus antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön EU:n määräyksistä poikkeavia toimenpiteitä, kun voi osoittaa, että määräysten noudattaminen aiheuttaisi perustamissopimuksen 30 artiklassa kuvattuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen, turvallisuuden ja terveyden kannalta vakavia ongelmia tai 95 artiklassa tarkoitettuja erityisiä kansanterveysongelmia. Tällaisten vakavien ongelmien syntyminen on hyvin todennäköistä ja on syytä osoittaa ne komissiolle, jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä viipymättä.
Tällaisissa olosuhteissa jäsentottelemattomuudelle on oikeutettu peruste, jonka nykyinen perustamissopimus tunnustaa.
