Washington jäi jälleen väliin

31.1.2007

thumb___pic000977

Suunnitelmat vaihtuivat, mutta ei haittaa. Kuluneella viikolla valiokunnat järjestäytyivät ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajaksi tuli tsekkiläinen tuntematon nimi Ouzky, kuvassa oikealla.

Kuluneella viikolla minun piti osallistua Washingtonin rukousaamiaiselle, jonne sain kutsun loppuvuodesta. Suunnitelmat muuttuivat monen syyn yhteissummana. Taannoinen vatsatauti oli kiristänyt aikataulua muutenkin, tietokone meni viime viikolla rikki enkä olisi voinut työskennellä pitkien lentojen aikana. Koska en ehtisi valmistautua tulevaan viikonloppuun etukäteen, pelkäsin jet lagin pilaavan seminaariesiintymiseni Kokoomuksen vaaliristeilyllä tulevana viikonloppuna. Lisäksi Raakel Lignellin kampanja-avauksen suunniteltu päivämäärä muuttui ja osui torstaille – olisin menettänyt senkin.

Rukousaamiaisella kävin viimeksi neljä vuotta sitten. Silloin tein oikeastaan päätöksen, etten mene sinne enää, en ainakaan niin kauan kuin George Bush on presidenttinä. Monipäiväinen tapahtuma on tosin loistava ja sympaattinen tilaisuus tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Siellä kuulee hyviä, paljaita ja avoimia poliitikkojen puheita ja upeaa musiikkia. Rukousaamiaisella ovat vierailleet useat maailman suuret nimet Dalai Lamasta Äiti Teresaan. Olen saanut henkilökohtaisesti tavata kiinnostavia ihmisiä, kuten Hillary Clintonin. Nytkin olisin yrittänyt samaa tapaamista.

Rukousaamiaisen olennainen osa on sen kiinteä kytkös Amerikan presidenttiin, joka ilmaantuu paikalle tapahtuman tähdeksi torstai-aamuna. Traditio on pitkä: tietojeni mukaan kaikki Eisenhowerin päivistä lähtien ovat olleet kansallisella rukousaamiaisella. Joskus se on tapahtuman valtti, joskus ei.

Syy, miksi kypsyin neljä vuotta sitten, liittyi tilaisuuden päätapahtumaan. Juuri tuo torstai-aamu oli raskasta kuunneltavaa, sillä sekä Bush että Condoleezza Rice mielestäni hakivat yleisöltä uskonnollista legitimaatiota hyökkäykselle Irakiin – ja kuuljoista leivottiin hyödyllisiä idiootteja. Itse asiassa sen aamun jälkeen olin alakuloisen vakuuttunut, että hyökkäys Irakiin tulee. Jopa CIA:n johtajan raamatunlukukappale – hän luki pätkän Efesolaiskirje 6:sta – tuntui ennakoivan, että sota vihollisvoimia vastaan on pohjimmiltaan hengellinen. Minua kylmäsi, nimenomaan se paatos, millä asiaan haettiin Jumalan mielipidettä.

Järjestävät tahot ovat kuitenkin ottaneet opiksi ja pyrkineet välttämään amerikkalaista nationalismia, joka syyskuun 11. tapahtumien jälkeen alkoi rasittaa rukousaamiaista. Viime vuonna aamun pääpuhujana oli U2:n Bono – aika kaukana Bushin kristillisyydestä. Siksi minäkin liennyin pyörtämään päätökseni ja lähtemään mukaan. Vain liiallisten sattumusten summa esti sen.

Poisjäänti oli erittäin viisas valinta, vaikka en vielä tiedäkään mitä tällä kertaa menetin. Mutta sainpa osallistua Lasse Lehtisen synttärivastaanotolle ja Raksun kampanja-avaukseen. Valiokunnat järjestäytyivät ja sain jäsenyyden ITRE-valiokunnasta. Meillä oli täysistunnossa ja valiokunnassa liuta tärkeitä äänestyksiä, muun muassa ilmastopolitiikasta. Ympäristövaliokunta meni hyväksymään jopa yhden muutosesityksen, jonka tieteellinen tausta on ongelmallinen: se perustuu fiktioromaaniin, eikä sille löydy tieteellistä pohjaa. Palaan mahdollisesti asiaan myöhemmin.

Voit kommentoida tätä ja muita blogitekstejä Kysy Korholalta-
palstan puolella. Viittaa silloin otsikossa blogipäivämäärään.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *