Euroopan parlamentti hyväksyi eilen lentoliikenteen päästökauppaa koskevan neuvottelutuloksen: kaadoimme komission aikeet laajentaa järjestelmää koskemaan EU:n ulkopuolisia toimijoita. Olen tyytyväinen tulokseen, koska vastasin mietinnöstä teollisuusvaliokunnassa, ja nyt hyväksyttiin versio, joka oli alkuperäinen esitykseni.
Siksi tuntuikin juhlavalta, kun lennolla Brysselistä Helsinkiin koneen kapteeni kävi henkilökohtaisesti tuomassa pikkolopullon samppanjaa ja kiittämässä ilmasovusta.
Vaikka eurooppalaiset lentoyhtiöt jatkavat päästöoikeuksista maksamista yksin, ne kaikki ovat päätöksestä erittäin helpottuneita. Vaihtoehto olisi ollut paljon pahempi, koska se olisi aiheuttanut kauppasotia. Niiden kustannukset voivat kohota pilviin, siinä missä päästökaupan kustannukset ovat ennustettavat ja rajalliset.
Asian tausta on, että vuonna 2012 EU käynnisti lentoliikenteen päästökauppajärjestelmän, joka koski kaikkia EU:sta lähteviä tai tänne tulevia lentoja. Tilanne aiheutti nopeasti kauppasodan uhkan EU:n ulkopuolisissa jäsenmaissa ja huononsi neuvotteluilmapiiriä, mistä syystä EU teki niin sanotun Stop the clock –päätöksen eli keskeytti sen ulkopuolisten osalta ja rajoitti vain EU:n sisäiseksi järjestelmäksi. Viime syksynä komissio kuitenkin yllättäen esitti päästökaupan uutta laajentamista ns. ilmatilamallilla.
Suomelle ja suomalaisille eilinen lopputulos on hyvä uutinen. Kauppasodat olisivat arvioiden mukaan iskeneet pahiten juuri Finnairiin ja sen Aasian-liikenteen kasvunäkymiin. Näillä puolestaan Finnair rahoittaa sekä kotimaan että Euroopan reittiliikennettä. Olen kertonut asian taustoja parissa aiemmassa blogissani Isänmaan etu ja Seuratkaa meppejä. Tilanteen arvioitiin iskevän pahasti sekä vientiteollisuuden logistiikkaan että kotimaan matkailuun ja aiheuttavan uuden rikkidirektiivin kaltaisen uhkan tuomatta olennaisia ympäristöhyötyjä.
Tässä asiassa Suomen hallituksen kantaa voi myös kehua. Valitettavan harvoin se uskaltaa olla kriittinen komission suunnitelmille, ja tälläkin kertaa vihreät olisivat halunneet mennä perässä, mutta liikenneministeriöstä sentään jyrähdettiin isänmaan edun puolesta. Nyt on syytä kiittää mahtavasta liikenneministeriön virkamiesyhteistyöstä ja välittää kapteenin halaus sinne. Tilanne oli poikkeuksellisen monimutkainen, sillä parlamentin ympäristövaliokunnan raportööri oli komission tapaan kiristämässä tilannetta, kuten blogissani Suomi kampitti Suomen selostan. Vaikka hän edusti parlamentin vähemmistökantaa, hän esiintyi koko asian neuvottelijana enemmistön kannan sivuuttaen. Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin toimia suoraan neuvoston suuntaan vakuuttaen, että talon enemmistö on toista mieltä kuin ympäristövaliokunnan raportööri, joten hänen vaatimuksiinsa ei pidä suostua.
Politiikka on merkillistä komediaa. Kun raportööri tajusi tilanteensa, hän käänsi koneensa 180 astetta. Lopulta hän esitti hienona saavutettuna neuvottelukompromissina kantaani, joka teollisuusvaliokunnassa oli voittanut ja jota hän oli kiihkeästi vastustanut. Joskus on suvaittava teatteria, kunhan lopputulos on hyvä. Äänestysten jälkeen juhlin voittoa Porilaisten marssilla heti täysistuntosalissa korvanapeilla kuunnellen.
Entä ympäristö, voittiko vai hävisikö se? Jos ongelma on globaali, vain globaalit toimet hyödyttävät; muu on suorastaan haitallista. Tästä syystä vastustin lentoliikenteen yksipuolista päästökauppaa, kun lakia tehtiin viime kaudella 2007-2008, samoin silloin kun alustavat kaavailut tehtiinjo vuonna 2006. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että yksipuoliset toimet eivät tehoa vaan rankaisevat vääriä tahoja, parhaita. Globaalia ongelmaa ei pidä yrittää ratkaista siten, että vaarantaa globaalit toimet. Nyt me toivottavasti voimme vastuullisella päätöksellämme saada aikaan sen, että kansainvälinen siviililentoliikenteen järjestön ICAO:n yleiskokous 2016 päättää kattavasta sopimuksesta lentoliikenteenpäästöjen rajoittamiseksi.
