Viime viikko oli ns.vaalipiiriviikko, jolloin Brysselissä ei pidetty kokouksia. Työltä en silti välttynyt mutta se oli hauskasti vaihtelevampaa. Menetin myös liikkeenavausneitsyyteni, kun sain kunnian avata lentokentällä Nanson ja Design Forum Finlandin uuden myymälän. Tyylikäs Kaisa Blomstedtin
sisustama myymälä
löytyy portin 27 luota. Itse olen aina ilahtunut, kun lentokentille tulee persoonallisia liikkeitä tavanomaisten ja kaikkialta löytyvien TieRackien vastapainoksi. Tämä liike on erinomainen ikkuna suomalaiseen designiin.
Minua jännittää aina kaikki, mitä teen ensimmäisen kerran. Mutta puhe ja silkkinauhan leikkaus meni yleisöön kai ihan täydestä, ja tunsin oloni ministerimäiseksi.
Leikkausoperaation jälkeen painoin kovalla kiireellä keskustelemaan mm. REACH-kemikaaliasetuksesta insinööriliiton ja metallityöväen liiton edustajien kanssa.
Vaalipiiriviikkooni kuului myös REACH-seminaari, jossa kerroin parlamentin valiokuntien äänestystuloksista ja näkemyseroista eri ryhmien välillä. Ilmastopolitiikasta käväisin puolestani juttelemassa EK:n ja Pohjolan Voiman edustajien kanssa. Kuukauden päästä tapaamme Montrealin ilmastokokouksessa, ja kerroin mitä kantoja parlamentilta voi odottaa sitä ennen.
Viikkooni kuului myös kolumninkirjoitusta, Anna-lehden haastattelu (hömppäpuolta), polveani koskevaa fysioterapiaa, lenkkejä ja kotona hääräilyä.
Ai niin, ja kovin juttu. Maanantai-iltana kotiini pelmahti melkein 70 naista. Sitä kannattaa vain kuvitella. Estrogeeni pöllysi kun yritimme mahtua olohuoneeseeni työyhteisökouluttajan sanomaa kuuntelemaan. Itse menin pöydän alle, kun en minnekään muualle enää mahtunut. Mahtava ilta, talo täynnä naisenergiaa.
Myös mökkikuumeemme sai jonkinlaisen iloisen välietapin, kun selvisi, että tarjouksemme hyväksyttiin. Minusta tulee näin ollen paitsi kaupunkilaismetsänomistaja, myös naismetsänomistaja. (Siitä siis johtuvat Tapsan lukuisat mökkiaiheiset palindromit.) Nyt kaikki sertifiointijutut saavat entistä suuremman kaikupohjan sielussani.
