Eilen kerroin espanjalaisesta puhemiehestämme. Tänään tuli ensimmäinen manyana-kohtaus, kun äänestyskoneet seisottivat meitä jonkin viruksen takia. Mitäs turhia odottamaan, päätti puhemies ja lähetti meidät lounaalle. Lounaan jälkeen palasimme äänestämään kvestoreista. Koska koneäänestys oli useimmille jäsenille uusi kokemus, äänestimme ensin kokeeksi taiteilijoista – Renoir voitti hämmästyksekseni. Minun ääneni sai van Gogh, kerrassaan korvaamaton taiteilija.
Kvestorit ovat luottamusmiehiä, jotka parlamentti valitsee keskuudestaan hoitamaan kaikenkaltaisia talon asioita. Kun kävi ilmi, että Jäätteenmäki saisi vähiten ääniä, liberaalien puheenjohtaja esitti äänestyksen lykkäämistä huomiseen. Toista lykkäystä parlamentti ei kuitenkaan tahtonut. Anneli jäi rannalle, sillä oman ryhmämme legendaarinen Lulling, parlamentin kokenein jäsen, teki oharit. Astrid, tuo iäkäs viinistä pitävä vuosittaisten hunajamietintöjen narisevaääninen laatija ei ollut ryhmämme virallinen ehdokas, mutta onnistui keräämään oman kannatuslistan. Ja tietenkin EPP äänesti omaansa mieluummin. Astrid on tavallaan sellainen ryhmämme maskotti. Ei lähde kulumallakaan.
Olen miettinyt, miten ihmeessä rouva Lulling pääsee parlamenttiin kerta toisensa jälkeen, vaikka hänen olisi pitänyt olla eläkkeellä jo parikymmentä vuotta. Kerran istuimme iltaa ja hän paljasti salaisuutensa: se on listavaali. "Jos joku uskaltaisi yrittääkään pudottaa minut listalta, menisin ja kertoisin kaikki hänen epämääräiset seikkailunsa ja kolistaisin luurangot komeroista."
Se listavaaleista. Järjestelmä tuottaa fossiilleja.
Meidän Kokoomus-ryhmämme on muuta maata. Piia-Noora on EPP:n toiseksi nuorin jäsen mutta aivan loistava neuvottelija. Hänen ansiotaan on, että olemme saaneet fantastisen hyvät valiokuntapaikat ja että Ville pääsi ryhmän puheenjohtajistoon.
Suomalaismepit kokoontuivat tänään ensin Olli Rehnin kanssa aamiaiselle ja päivällä Telia-Soneran lounaalle. Itälä,Hassi, Jäätteenmäki, Lax,Lehtinen,Stubb ja Takkula opettelevat kiivaasti talon tavoille.
Heti näkee, että Lehtinen ja Stubb ovat niitä rennoimpia uusista – ja hyvä niin. Kun Pesälä lähti, tarvitaan lisää tunnelmanlaukaisijoita. Hyödyllinen homma, sillä on joukkoon ilmeisesti muutama kiristäjäkin tullut.
